Mua on ahdistanut niin paljon oikeastaan koko raskauden, mutta erityisesti nyt viimeiset kaksi viikkoa tämä mun oppisopimuskoulutus. Ensi viikolla tulee 20 vko täyteen ja alkaa nyt jo olee olo tukalampi päivä päivältä, vähän riippuen päivästä. Ahdistanu se, että oppisopimusta jäljellä tammikuun loppuun asti, enkä yhtään neljästä näytöstä ole vielä saanut suoritettua, stressaa niin vietävästi, etten saa edes kunnolla illalla unta ja herään aikasin ja alan ensimmäisenä miettiä asiaa. Väsymys painaa koko ajan päälle, eikä sellasta motivaatiota ja jaksamista ole mitä tarvis olla, että saan näytöt suoritettua saati kirjalliset kirjotettua ajoissa ja kunnialla. Joten päädyin ottamaan yhteyttä oppisopimustoimistoon, koska koululta minulle ei annettu edes sitä vaihtoehtoa, että voisin keskeyttää ja jatkaa äitiysloman jälkeen, mikä minusta kuulosta jotenkin hölmöltä. No oppisopimustoimistosta soitettiin tänään ja oli todella ymmärtäväinen täti puhelimessa, sanoi heti että ilman muuta voidaan jäädyttää tämä tutkinto ja jatkat sitä sitten kun tulet äitiyslomalta, että ei mitään paniikkia asian kanssa, tärkeintä on että sulla on hyvä olla ja vauvalla. No tää helpotti mun mieltä tosi paljon, kunnes lähetin mun pomolle sähköpostia päätöksestäni, eikä se oo vastannu siihen yhtään mitään, ei edes onko saanut tiedon tms. joten nyt mua alkoi taas ahdistaa asia, kun haluaisin, että kaikki ottais tän vaan niin että tämä on mun päätös, mun elämä ja mun valinnat, eikä mun opettajalla tai pomolla pitäs olla asiaan mitään sanomista. Varsinkin kun olen vakituisessa työsuhteessa, eli oppisopimus on vain työnohella suoritettavaa, eli mun työssäkäynti ei muutu mitenkään vaikka lopetan tilapäisesti koulun. Silti mä luulen että sillä on protestoitavaa asiaan suhteen, koska hän itse on niin uraihminen ja haluaa uralla eteenpäin, niin tuntuu välillä että kaikkien muiden pitäs haluta yhtä paljon, että miks kukaan haluis vaan jäädä siihen työhön mitä tekee, kaikkihan haluaa kehittyä työssään huimaa vauhtia ja tulla pomoiksi jne. Ei välttämättä halua.
Noh mut se et tein jo päätöksen ja ilmotin siitä oppisopimustoimistoon, josta lähetetään mulle sitten laput, jotka pitää työnantajan kanssa täyttää ja toimittaa sitten heille, jotta tämä astuu virallisesti voimaan helpottaa kuitenkin mun mieltä jo paljon. Koska se että sain vihdoin avattua suuni asian suhteen, enkä vaan pure hammasta ja väkisin puurra tätä kaiken väysmyksen ja raskaushormonihöyryjen keskellä niin tuntuu jo niin huojentavalta.
Nyt ihanampaan aiheeseen, enää viis päivää ni meillä on rakenneultra, jee! :) sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa, tai ainakin mä olen odottanut, mies ei oikeen näytä ainakaan innostustaan, vaikka joinain päivinä vaikuttaakin innostuneelta kaiken maailman lapsijuttuihin ja joinain taas ei oikeen edes huomaa tajuaako se edes että tässä on lapsi tulossa. :) Eiköhän se jännitys siltäkin sitten näy ku ultrapäivä koittaa ja ollaan siellä odotushuoneessa. Aluks mulla oli ihan poika olo, 100% poikaolo, mut nyt se olo on vaihtunu aika 50/50 oloksi, välillä jopa kallistuu enemmän tyttöpuolelle. Saas nähdä paljastaako pikkuinen sukupuolensa meille ultrassa vai pitääkö meitä jännityksessä synnytykseen asti. :) Mulle on ihan sama kumpi tulee, joten kumpi vaan tulee niin oon iloinen ja rakastan sitä jo nyt niin mielettömän paljon, ettei sanoin pysty kuvaamaan tunnetta ja sidettä minkä jo tuntee. Jokainen pikku potku joka tuntuu mahassa saa hymyn mun huulille. Aivan ihana tunne <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti